Heipä hei.
Huomasin tässä äskettäin, että on lokakuu. Lokakuu on
semmoinen kuukausi, jolloinka kumisaappaat, sateenvarjot ja villakangastakit
kaivetaan lopullisesti esiin kesäkätköistään. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa
sitä, että on syksy.
Kun viimeisin merkintä blogissa on elokuulta, merkitsee se
sitä, että aikaa on mennyt melkomoisesti siitä, kun viimeksi kirjoittelin
jotakin tänne tietoverkon kummalliseen maailmaan. Tähän hirvittävään/kammottavaan
epäkohtaan tuleekin muutos nyt. Eli seuravaaksi taas jotakin hauskaa ja ei-henkevää
(tai jotain semmoista). Jeps.
Kirjoitan siis syksystä, koska se on ajankohtaista (tai
jotain semmoista). Syksy on semmoinen vuodenaika, jolloinka joko sataa vettä ja
on pimeää tai toisinpäin. Se on myös sellainen vuodenaika, jolloin ei koskaan
voi tietää, että lentääkö sitä tänä aamuna turvalleen polkupyörällä vai ei, kun
tie on jäässä. Hip hei.
Syksyyn liittyy olennaisena asiana vesisade ja sitä on kovin
montaa eri tyyppiä. Tässä luettelen vähäsen niitä kovin ei-tieteellisesti ja
perustuen sangen henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Ensimmäisenä on tihkusade. Se on
sateista kenkuin, kun se ei osaa päättää, että olisiko se sumua vai sadetta.
Yhtä kaikki, se kastelee hitaasti mutta varmasti niin päällystakin, housut kuin
aluspaidankin. Kaiken kaikkiaan erinomaisen kenkku sääilmiö, joka kärsii aivan
selvästi identiteettikriisistä.
Vähän kovempi sade on listassamme
toisena ja se on se semmoinen sade, joka jo ihan sataa. Ei kovin suurina
pisaroina, mutta pisaroina kuitenkin (yleesä ne pisarat liimautuvat silmälasien
linsseihin oikein harvinaisen kenkusti). Kastelee, kuten edellinenkin, tosin
tekee sen reilun suoraselkäisesti, eikä yritä leikkiä sumua, kuten
identiteettikriisistä kärsivä sisarensa / veljensä / mikä-lie. Yhtä kaikki, ei
kivaa, ei.
Sade. Semmoinen kummallinen sääilmiö,
jollonka sataa nestemäisessä muodossa olevaa vettä niin sanotusti maahan asti. Suhteellisen isoja pisaroita ja
kastelee aivan varmasti, jos ei omista autoa* tai sateenvarjoa tai sadetakkia.
Testattu on. Kastuin.
Kaatosade on jo jonkinlainen
eeppinen virstanpylväs. Sanonta ”sataa ku saavista kaataen” kuvannee
kaatosadetta mitä erinomaisimmin. Jos kaatosateella kaatuu ojaan ja ei kömmi
sieltä ajoissa ylös, mitä todennäköisimmin hukkuu ja myöhästyy näin luennolta.
Kaiken kukkuraksi se luento, mistä myöhästyy, on joku Kielikeskuksen kurssi ja
siitähän tulee pitkä miinus papereihin.
Ukko-Nooan sade. Sataa noin 40
päivää ja yötä yhteen putkeen. Tunnetaan myös nimellä Suomen kesä. Arkin
rakentaminen kannattaapi aloittaa ajoissa, mutta kannattaa silti odottaa
rakennustarkastajan lupaa, sillä muuten sen arkkinsa joutuu ihan varmasti
purkamaan ja sehän ei oo kivaa, ei. Kumisaappaiden käyttö suotavaa, sillä
märillä jaloilla saa ihan satavarmasti flunssan, sanokoot lääketietelijät mitä
sanovat.
Sataa vanhoja
akkoja/kirveitä/puukkoja/auroja/akkoja aurat selässä –sade. Vihoviimeisin
sade, jolloinka kaikki järkevät ihmiset pysyttelevät sängyissään peittojen alla
koko päivän ja sisäministeriö julistaa yleisen hätätilan Pohjanmaan suurtulvien
takia. Ihmisiä evakuoidaan alavilta mailta ja opiskelijat suuntaavat
oppilaitoksiinsa normaalisti (kiroten).
Syksyyn liittyy olennaisena osana syysmasennus. Koska suomalaiset eivät koskaan muulloin ole masentuneita eikä meillä ole mieli maassa (paitsi silloin, kun Ruotsi voittaa jääkiekossa), iskee tämä aivan erityisen voimakkaasti kautta koko maan. Kaikki kulkevat ympäriinsä zombien lailla örähdellen epäselvästi ja murahdellen mököttävästi. Kukaan ei katso toisia silmiin eikä uskalla hymyillä, ettei tulisi leimatuksi hulluksi, sillä kyllä suomalainen masentunut saa olla, kuhan vaan ei ole iloinen. Niin!
Olen kuullut, että tätä syysmasennusta voipi hoitaa siten, että tollottaa kirkasta valoa päivittäin. En tosin mene vannomaan, että pitääkö sen olla jokin aivan erityinen, siihen tollottamiseen tarkoitettu lamppu, vai riittääkö työmaakäyttöön tarkoitettu halogeenivalaisin täyttämään tämän tehtävän. En kuitenkaan kehota kokeilemaan halogeenivalaisimeen tuijottamista. Saattaa sattua kohta päähän. Kovasti.
Syksyisin semmoiset ihmiset, joilla on rahaa ja aikaa, matkustavat ulkomaille pakoon sadetta ja loskaa ja mitä lie. Sitten ne kehuskelevat siitä onnellisina Facebookissa ja kaikkia muita keljuttaa, kun eivät pääse sinne ulkomaille saamaan mahatautia ja ruokamyrkytystä, sillä kyllähän sitä pitää ehdottomasti saada ruokamyrkytys ja mahatauti, jos naapurikin semmoisen sai. On se niin väärin.
Kuten edeltä saatoitte lukea, on syksy hirveän harmittavainen vuodenaika. Pitäisi kieltää lailla. Mutta nyt menen mököttämään nurkkaani ja odottamaan, että alkaa sataa, sillä ulkona paistaa aurinko hirveän kivasti.
*Olettaen, että kyseessä EI ole avoauto.
