Naapurikopua

Kuten viime kirjoituksessani totesin on kevät. Pian ovella kolkuttaa jo kesä, sitten tulee juhannus ja niin se kesä on taas sitten mennyt menojaan.

Mutta, mutta, nyt on siis kevät. Kevät on se vuodenaika, jolloin vuoroin sataa ja sitten taas aurinko kurkistelee pilven takaa lämpimästi säteillen. Tämä aikaansaa semmoisen jännän ilmiön, että luonto noin sanoakseni herää eloon.

Herääminen tapahtuu siten että ensin palautuvat muuttolinnut etelästä sähkölangoille, sitten nousevat leskenlehdet rapakoiden vieristä ja lopuksi ilman täyttävä kaikenlaiset surriaiset, jotka pörräävät sinne sun tänne.

Mutta, myös paljon muuta herää aina kevään tullen. Jos minä nyt rupean luettelemaan, että mitä kaikkea sitä oikein silloin keväällä herääkään, niin juhannus... eikun kesä oisi aika pitkällä, ennen kuin pääsisin listani loppuun. Siispä pompsahdan monen monituisen eläväisen yli ja suuntaan huomioni eliömuotoon, joka tunnetaan nimellä naapuri.

Naapureita on kaikilla paitsi metsän erakoilla. Tästä syystä erakot ovat erakoita. Jos he asuisivat omakotitaloalueella, he eivät olisi erakoita vaan jotakin aivan muuta. En ole aivan varma mitä, mutta jotakin.

Mutta naapureihin palatakseni... Naapurit ovat toisinaan mukavia ja toisinaan taas vähemmän mukavia. Silloin kun ne ovat mukavia, niin ne ottavat ja kutsuvat kahville. Kun ne eivät ole niin mukavia ne soittavat poliisille ja valittavat milloin mistäkin. Otanpa tässä muutamia esimerkkejä mahdollisista valituksista:

• ”Se teidän koira pitää pitää kiinni, kun se syö mansikat meidän kasvimaalta”
• ”Meidän talossa ei saa kuunnella musiikkia kello yhdeksän jälkeen!”
• ”Kyllä se on kumma, että pitää rouskuttaa sitä hapankorppua niin kovaäänisesti aamukuudelta”
• ”Teidän mummo pelottelee lapsia!”
• ”Miksi, voi miksi, teidän pitää hengittää!”

Naapurit osaavat siis olla kerrassaan harmittavaisia otuksia, kun sille päälle sattuvat. Jos nyt sitten tuntuu siltä, että vanne alkaapi kiristää tavallista enemmän päätä, on olemassa keinoja purkaa agressioita. Tässäpä sellaisia muutamia:

1. Leikataan ruohoa. Mielellään semmoisella ruohonleikkurilla, joka rämisee ja savuttaa. Bensankatku aamukahvipöydässä on aina paikallaan.
2. Jos on naapurilla koira, joka haukkuu, niin ostetaan oma koira (mielellään suomenpystykorva, haukkuu paljon ja kovaa). Laitetaan koiratarha naapurin tontin kupeeseen niin hyvä tulee. Lopputulos: paljon haukkumista.
3. Ostetaan uusi auto. Ei muuten mikään keljuta niin paljon, kuin uusi auto pihamaalla.
4. Ruvetaan grillaamaan. Jos on pöytätuuletin, niin viritellään se silläviisiin että kaikki hajut leijailee naapurin puolelle.

Näitä vihjeitä kun noudattelette, niin eipä tarvitse miettiä, mitä tekemistä keväällä keksii. Olen kyllä kuullut, että semmoinenkin on olemassa kuin naapurisopu, mutta taitaa olla tarua koko juttu. Kuka tässä kaikkia kylähulluja uskoo.